Kuvannollisesti sanottuna: polvi on kuin nyrkkeilysäkki kahden aggressiivisen naapurin välissä. 

Jos alanaapuri (jalka) kapinoi ja ylänaapuri (pakara) nukkuu, polvi joutuu ott

amaan vastaan kaikki iskut ja väännöt alhaalta päin.

Näen kuntosalilla aivan liian usein, kuinka polvelle annetaan tehtäviä, joihin sitä ei ole suunniteltu. Ihmiset sanovat polviensa olevan ”loppu”, mutta ongelma on siinä, että pakotamme polven olemaan betonipilari, jonka on kannettava maailman koko paino. Ystävät, polvea ei ole suunniteltu kantamaan painoa – polven tehtävä on olla kehosi tärkein ja taitavin iskunvaimennin.

Diplomaatti kahden tulen välissä – miksi polvi todella oireilee?

Biomekaanisesti polvi on niin sanottu sarananivel, joka haluaa liikkua sujuvasti vain yhteen suuntaan: koukistukseen ja ojennukseen. Se on kuin hienomekaaninen työkalu, joka toimii täydellisesti niin kauan kun sen ylä- ja alapuolella olevat nivelet tekevät työnsä. Tieteessä puhutaan kineettisestä ketjusta – polvi on ”stabiilisuusnivel” kahden ”liikkuvuusnivelen” (lonkan ja nilkan) välissä.

Polvi on diplomaatti, joka jää kahden tulen väliin, kun naapurit laiminlyövät tehtävänsä:

• Vino perustus – jalkaterä: Kun jalkaholvisi romahtaa ja ”vuotaa”, sääriluusi alkaa kiertyä sisäänpäin. Se on kuin vino perustus talon alla – polvesi joutuu yrittämään tämän kierron pysäyttämistä, vaikka sillä ei ole siihen anatomisia työkaluja. Tämä luo painetta sisäreunaan, minkä tunnet pistävänä kipuna.
• Uinuva moottori – pakarat: Kun pakarasi on ”lepotilassa” eikä pysty pitämään reittäsi vakaana, polvesi painuu sisäänpäin jokaisella askeleella tai kyykyllä. Tämä luo valtavan epätasaisen kuormituksen nivelkierukoille ja rustolle. Polvilumpio on kuin hienon mekanismin osa, jonka on kuljettava sille tarkoitetussa urassa. Jos pakara ei hallitse reisiluuta, lumpio siirtyy radaltaan ja alkaa hangata rustoa vasten. Kyse ei ole kulumisesta, vaan mekaanisesta epätarkkuudesta.

Polvi ei ole tässä vaiheessa ”sairas” – se on yksinkertaisesti syytön uhri, joka yrittää pelastaa jäykän nilkan ja heikon pakaran luoman sotkun. Se yrittää tehdä kahden miehen työt, ja me ihmettelemme, miksi se yhtäkkiä ”huutaa”.

Lihasaktiivisuus on nivelen ”tilan luoja”

Tässä meidän on käännettävä ajattelumme 180 astetta – polviniveltä ei ole suunniteltu kantamaan painoa! Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta anatomisesti se on fakta. Pystyasennon ja vertikaalisen kuormituksen on oltava nelipäisen reisilihaksen, takareisien ja pakaroiden varassa.

Tieteellisesti puhumme tässä tensgriteetti-rakenteesta (jännitteinen kokonaisuus). Kun lihakset ovat aktiivisia ja toimivia, ne luovat tilaa nivelen ympärille. Jos ”lukitset” polvesi ja annat painon vain painua nivelpintoihin, kulutat rustojasi. Se on kuin ajaisi autolla, josta on poistettu jouset – jokainen tien epätasaisuus iskee suoraan runkoon ja akseliin. Tuloksena on krooninen ärsytys ja tulehdus. Lihakset ovat turvatyynysi – kun ne ovat aktiivisia, nivelten välissä on keveyttä.

Kuntosali – polven turvatyynyn ja nivelsiteiden vahvistaminen

Monet välttävät kyykkyjä tai painoja polvikivun vuoksi, mutta todellisuudessa oikea ja tietoinen harjoittelu on ainoa tapa saada ”iskunvaimentimet” kuntoon. Kuntosali on laboratorio, jossa opetamme keholle uusia tapoja:

1. Kontrolloitu laskuvaihe: Kun kyykkäät tai astut penkille hitaasti ja hallitusti, opetat hermostollesi, kuinka lihaksesta muovataan pehmeä iskunvaimennin. Tämä suojaa niveltä iskulta arjessa – esimerkiksi portaita laskeutuessa tai juostessa.
2. Nivelsiteiden vahvistaminen: Nivelsiteet, kuten ristisiteet ja sivusiteet, ovat elävää kudosta. Ne noudattavat Wolffin lakia – hallittu ja progressiivinen jännite pakottaa ne muuttumaan tiheämmiksi ja vahvemmiksi. Tämä luo polven ympärille luonnollisen ”ortoosin”, joka pitää nivelen paikoillaan ääritilanteissakin.
3. Ruston terveys pumppuefektin kautta: Polven rustolla ei ole suoraa verenkiertoa. Se on kuin sieni, joka tarvitsee rytmistä kuormitusta ja vapautusta (diffuusiota) saadakseen ravinteita. Voimaharjoittelu on ruston ”ruokkimista” – pumppaat siihen tuoretta niveltienestettä, joka pitää nivelen liikkeen pehmeänä ja ehkäisee ennenaikaista kulumista.

Liike virtauksena

Keho ei ole kokoelma irtonaisia palasia, vaan virtaava kokonaisuus. Kun puhumme polven ”keveydestä”, puhumme todellisuudessa energian liikkeestä maasta ylös keskustaan asti. Kun polvi on jumissa tai jännittynyt, tämä virtaus katkeaa. Polvemme symboloivat joustavuutta – ei vain fyysistä, vaan myös kykyä pehmentää elämän iskuja ja liikkua niiden mukana.

Terve polvi tarkoittaa, että luotat kehoosi. Et pelkää kaatumista, et pelkää askelta. Tuo luottamus palautuu, kun lopetat polven rankaisemisen ja alat tukea sitä muun liikeketjun kautta. Jalkapohjan alle luotu keveys on siirrettävä polven kautta ylös lantioon asti – se on katkeamaton kineettinen tanssi.

Sinun vastuusi – älä ole matkustaja, ole kehosi pomo!

Elämme aikaa, jolloin haluamme nopeita ratkaisuja – pillerin tai pistoksen. Mutta todellinen vapaus ja helppous tulevat sisältäpäin. Kun polveesi sattuu, älä kysy vain: ”Mikä polvessani on vikana?”, vaan kysy: ”Mitä sellaista jätän huomioimatta kehossani, mikä saa polveni huutamaan näin kovaa?”

Hoida syytä, älä oiretta. Tämä sama rytminen jännityksen ja rentoutumisen vaihtelu, joka pitää polven ruston elossa, on myös kehomme tärkeimmän moottorin perusta. Polvet annettiin sinulle, jotta voit elää elämää täydellä vauhdilla – juosta, tanssia, valloittaa vuorenhuippuja ja löytää maailman keveydellä.

On sinun vastuullasi palauttaa tuo ”ilmaa jalkojen alla” -tunne ja löytää ”trukkivaikutus” eli vahva keskusta. Kun perustus on kunnossa ja keskusta tuettu, polvi vapautuu tylsästä paineesta. Se voi jälleen olla sitä, mitä sen kuuluu olla – joustava, kimmoisa ja vapaa liittolainen matkallasi. Tämä vapaus on omissa käsissäsi, jokaisessa askeleessa ja jokaisessa kyykyssä, jonka otat tänään.

Seuraavassa postauksessa siirrymme aiheeseen, joka on biologinen henkivakuutuksemme – lihaksemme.

Siihen asti, nähdään salilla!

/More articles in my blog- https://janateder.com/blog

Jana Teder

Mukavuus ja kehon ensimmäinen ja tärkein iskunvaimennin

Sanomme usein, että modernin maailman suurin vihollinen on sokeri… mutta itse asiassa se on mukavuus. Ja suurin mukavuusriippuvuus harjoitetaan joka päivä aivan jalkojemme alla. Esi-isämme olivat kestävyysurheilijoita yli 2 miljoonan vuoden ajan. Ne juoksivat savannien halki saalistaan jahdaten ja kävelivät tuhansia kilometrejä ilman ilmatyynyjä, geelipohjia tai ihmeellisiä holvitukia. Ne liikkuivat luonnon tarkoittamalla tavalla – laskeutuen päkiään tai jalkaterän keskiosaan.

Kun otat askeleen, ensimmäinen paikka, jossa maan reaktiovoima kohtaa kehosi, on jalka. Se on dynaaminen järjestelmä, jonka on kyettävä olemaan kaksi vastakohtaa samanaikaisesti: pehmeä, virtaava iskunvaimennin, joka vaimentaa iskun, ja hetkeä myöhemmin jäykkä ja voimakas vipu, joka työntää sinua eteenpäin.

Jalkasi on suunniteltu toimimaan kuin täydellinen biologinen jousi. Kun laskeudut luonnollisesti, holvisi venyy, pohjelihaksesi pitenee ja akillesjänteesi vaimentaa iskun. Se on kehosi sisäänrakennettu, vapaa ja nerokas iskunvaimennusjärjestelmä…

Nykymaailmassa olemme kadottaneet tuon dynamiikan. Jalkamme on ”valettu” tukeviin, pehmustettuihin ja tiukkoihin kenkiin.

Kuvaannollisesti sanottuna 1970-luvulla kenkävalmistajat ymmärsivät kaksi asiaa: maata ei voi patentoida eikä paljaita jalkoja voi myydä ihmisille. Näin he loivat myyntipuheen nimeltä iskunvaimennus ja myivät meille ratkaisun: pehmustuksen.

Mutta tässä on juju… raskas pehmuste voi vähentää jalan työtä. Jos lihasta tuetaan jatkuvasti, se heikkenee. Pehmeä pohja saattaa vaimentaa iskun tunnetta, mutta varsinainen kuorma kulkee silti jalkaa pitkin polviin ja selkään. Tämän seurauksena jalka voi menettää aktiivisuuttaan ja reagointikykynsä.

Jalkapohja on yksi kehon tärkeimmistä aistialueista. Siinä on tuhansia hermopäätteitä, joiden on tarkoitus lähettää satoja signaaleja sekunnissa: ”Pinta on liukas!” ”Jää on oikealla!” ”Vakauta!” Kun tämä palaute vähenee, aivoihin kertyy epävarmuutta, joka voi ilmetä jännityksenä koko kehossa – erityisesti polvissa, lantiossa ja jopa leuassa. Epävakaa pohja on uhka hermostolle, ja uhka tarkoittaa jännittynyttä puolustusasentoa keholle.

Perustan tukijat – nivelsiteet ja nilkka

Jalkapohjan nivelsiteet ja faskiat (plantaarifaskiat) muodostavat tiukan jännejärjestelmän, joka pitää holvin tuettuna. Jos nämä nivelsiteet pysyvät passiivisina alhaisen kuormituksen vuoksi – esimerkiksi tiukoissa tai jäykissä kengissä – holvi voi painua alas ja ylipronoitua.

Nilkan ympärillä on tiheä nivelsideverkosto, joka tarjoaa vakautta. Jos nilkka on epävakaa, säären on kompensoitava tätä ”vinoa tornia”… ja tästä alkaa kuuluisa dominoefekti.

Kyse ei ole vain fysiikasta, vaan neurobiologiasta – aivosi saavat väärän signaalin jalkapohjastasi ja lähettävät vastauksena jännityssignaalin suoraan selällesi. Saatat kallistaa selkääsi ja venyttää niskaasi, jos jalkapohjasi on jännittynyt. Saapuva tieto on epämääräistä, pitää aivot jännittyneinä selässä ja keskivartalossa – koska se tuntuu, että maa ei ole kova, eikä koskaan anna aivojen ja selkälihasten rentoutua täysin.

Isovarvas – pakaran sytytyskytkin ja liikkeen pääinsinööri

Kun puhumme jalan toiminnasta, tärkein hahmo tässä kokonaisuudessa on isovarvas. Se on kehosi tärkein vakauttaja ja sillä on kaksi strategista roolia:

1. Vakaus (saman puolen ketju)
   Heti kun jalkasi koskettaa maata ja painat isovarpaastasi pintaa vasten, aktivoituu sidekudosketju, joka ulottuu säären ulkosivun läpi suoraan saman puolen pakaraan. Se on kuin virtalukko – isovarvas on avain, joka käynnistää pakaralihaksen moottorin. Se pitää lantiosi vakaana ja estää sitä ”romahtamasta itseensä”. Jos isovarvas ei toimi, pakarasi ”imeytyy nukkumaan” ja uppoat hieman lonkan läpi jokaisella askeleella.
2. Dynamiikka (vastakkainen diagonaali)
   Ihmisen liike on loistava diagonaalien peli. Kun työnnät irti maasta isovarpaallasi, tämä kineettinen energia kulkee leveän selkälihaksen kautta vastakkaiseen olkapäähän. Se on elastinen X-muotoinen jousi, joka tekee kävelystä lähes energiatonta – luonnollinen ja edullinen liike, joka säästää niveliäsi ja antaa askeleelle keveyttä. Kun isovarpaasesi on passiivinen, tämä jousi pysyy velttona. Et enää liiku jousen varassa, vaan vedät kehoasi eteenpäin raa’alla lihasvoimalla.

Varpaannostajien ylityöt ja pohjekipu

Personal trainerina kuulen usein valituksen: ”Aloitin kävelyn/juoksun, mutta pohjeeni etuosa alkoi särkeä.” Se on klassinen biomekaaninen avunhuuto.

Jotta isovarvas voi tehdä työnsä, tarvitset liikkuvan nilkan. Kun nilkka on jäykkä, siinä on tukos – kun isovarvas ja pakarat eivät toimi yhteistyössä, menetät kyvyn ponnistaa maasta. Mutta kehon on jotenkin liikuttava eteenpäin… Kun työnnät pakarasi irti, kehosi alkaa vetää jalkaasi eteenpäin ja pitää sitä ylhäällä varpaannostajien – säären päällä olevien lihasten – avulla.

Nämä pienet lihakset, jotka on suunniteltu hienosäätöön, eivät koko kehon liikuttamiseen eteenpäin, tekevät sitten valtavan työntövoiman yrittäessään vetää sinua eteenpäin – tekevät ylitöitä ja yrittävät kompensoida puuttuvaa työntövoimaa ja pakarasi laiskuutta. Tästä seuraa polttava kipu säären etuosassa, jota monet ihmiset kokevat, kun he alkavat kävellä pitkän tauon jälkeen. Se ei ole pohjelihasten heikkoutta, vaan merkki siitä, että takaketjusi ei toimi. Se on tehotonta, kivuliasta ja uuvuttavaa – raahaat itseäsi eteenpäin sen sijaan, että rullaisit vaivattomasti jalan päällä.

Alhaalta ylöspäin keveyteen – kineettinen ketju

Kerron asiakkailleni usein trukkivaikutuksesta… Tämä vaikutus alkaa jalkapohjasta, mutta sen todellinen voima toteutuu keskivartalossasi. Kun jalkasi on aktiivinen ja varpaasi voivat tarttua maahan, tuntuu kuin pohjan alle syntyisi ilmaa. Mutta tämä ilma ei pysy säärissäsi – tämä keveys liikkuu ylöspäin ja lukitsee lantiosi ja selkärankasi yhdeksi tuetuksi kokonaisuudeksi. Keskivartalon lihaksesi (poikittaiset vatsalihakset ja selän ojentajalihakset) luovat sisäistä painetta, joka ylläpitää selkärangan pituutta. Tämä on tilanne, jolloin et enää kanna painoasi pelkästään lihasvoimalla, vaan jännittyneen sidekudosketjun avulla.

Mutta jos perusta ”vuotaa” tai keskivartalosi on pehmeä, torni romahtaa. Jalkaholvisi romahtaa, sääriluu kiertyy sisäänpäin ja lantiosi kallistuu eteenpäin. Tämä on hetki, jolloin ”kaadut kasaan”. Sen sijaan, että kantaisit painoasi luidesi ja rankasii päällä, paino kasaantuu nivelsiteisiisi ja niveliisi. Jalkojesi alta tuleva ilma katoaa ja tilalle tulee paino, joka painaa polviasi ja lantiotasi. Tämä on tunne, kun jokainen askel on raskas ja kehosi huutaa väsymyksestä, koska vatsasi ja selkäsi eivät tarjoa tarvittavaa vastapainetta jalallesi.

Kaikki tämä puhe nivelsiteistä ja liikeketjusta tiivistyy lopulta yhteen asiaan – vapauteesi.

Mitä organisoituneempi ja eteenpäin katsovampi keskivartalosi on, sitä vapaampaa liikkumisesi on. Tässä kohtaa biomekaniikka kohtaa viisauden: liikkeen vapaus tapahtuu vain, kun on tietty järjestys ja tuki. Kun selkäsi on aktiivinen ja vatsalihaksesi ovat järjestyksessä, jalkasi ei enää tarvitse huolehtia ”selviytymisestä”. Sen ei tarvitse olla se, joka yrittää kannatella maailman painoa aivan yksin.

Emme treenaa jalkojamme saadaksemme rastin tulostaululle.  Treenaamme, jotta meillä on todellinen mahdollisuus mennä sinne, minne haluamme. Haluatko juosta lapsesi kanssa? Haluatko valloittaa vuorenhuippuja tai tanssia aamuun asti ilman, että jalkasi pettävät?

Tästä elämässä on kyse, ja kun perustasi on elävä, liikkumisesi on vapaata ja aitoa. Jalkasi ovat yhteytesi maahan – kun tuo yhteys on vahva, olet läsnä elämässäsi. Tämä ei ole mikään kaukainen henkinen käsite, vaan puhdasta liikkumisen iloa.

Kyky luottaa kehoosi missä tahansa tilanteessa on suurin lahja, jonka voit antaa itsellesi. Se on valttikortti, jonka avulla voit elää elämää täysillä.

Kehosi odottaa hallintaasi – ole kehosi pomo!

Emme voi odottaa hieronnan tai uusien kenkien ”korjaavan” meidät.

Kehojemme korjaaminen alkaa tietoisesta vastuusta. Sinun on opittava tuntemaan jalkasi uudelleen.

Kun olet kotona, heitä tohvelit nurkkaan ja kävele paljain jaloin. Katsoessasi televisiota heiluttele varpaitasi ja levitä jalkasi, sekä ylä- että alapäästäsi. Se on yksinkertainen kiitollisuudenosoitus kehollesi siitä vapaudesta, jota se tarjoaa sinulle joka päivä.

Kuntosaliharjoittelu ja nivelsiteiden kireys ovat tässä liittolaisiasi. Kudos mukautuu siihen kohdistuvaan kuormitukseen – kontrolloidun vastuksen avulla voimme tehdä jalan nivelsiteistä ja jänteistä paksumpia ja kestävämpiä. Se on sinun tehtäväsi ja valintasi – annatko perustan murentua vai rakennatko sen tietoisesti uudelleen, jotta voit elää elämää ilman rajoja.

Kehomme on kokonaisuus – se on katkeamaton ketju maasta päälakeen…

Seuraavassa postauksessa tarkastelemme, mitä tapahtuu, kun tämä ketju saavuttaa kehomme ”keskuslukon”, lantion ja alaselän.

Olet kehosi pomo, et työtoveri. Tee tämä valinta tänään!

xxx
Jana

PS. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain tiedoksi eikä korvaa lääketieteellistä neuvontaa. Ota aina yhteyttä pätevään ammattilaiseen tai lääkäriin, jos sinulla on terveysongelmia, diagnoosi tai hoito.

Kaikki alkaa perustasta – jalastasi

Ihmisen perusta on jalka. Valitettavasti vuosikymmenten ajan olemme puristaneet sen ahtaisiin tai liian pieniin kenkiin, joissa jalka ei voi suorittaa luonnollista tehtäväänsä. Pelkästään varpaan suunta ratkaisee paljon – miksei kehosi kohtaloa! Jos isovarvas painetaan kengässä sisäänpäin, jalka menettää luonnollisen vakautensa. Tämä pieni muutos varpaan suunnassa ratkaisee koko kineettisen ketjun alun. Jos varvas ei pysty suorittamaan tehtäväänsä – eli tarttumaan maahan – jalan holvi taittuu, mikä puolestaan kiertää sääriluuta ja reisiluuta sisäänpäin. Ja niin alkaa dominoefekti. Se on dominoefekti, joka ei lopu ennen kuin saavutat pääsi.

Kantapään ja jalkapohjan kipu (plantaarifaskiitti) – tuo terävä kipu aamulla ei usein ole itse jalan syytä. Se on merkki siitä, että painopiste on siirtynyt ja jalkasi nivelsiteet ovat jatkuvassa rasituksessa yrittäen epätoivoisesti pitää vinon jalkapohjan koossa. Seuraavassa artikkelissa tarkastelemme tarkemmin, miksi isovarvas on itse asiassa pakarasi sytytyskytkin.

Polvi – viaton uhri

Polvikipu on yksi yleisimmistä valituksista kuntosalilla, mutta polvi itse on harvoin syyllinen. Useimmiten polvi on yksinkertaisesti puristuksissa heikon pakaran ja luonnottomasti liikkuvan jalan välissä. Jos varpaasi eivät ole asennossa, joka tarjoaa vakautta, kaikki epätasainen vääntömomentti kohdistuu suoraan polviniveleen. Voit hoitaa polveasi loputtomiin, mutta jos jalkapohjasi on vino ja pakarasi on nukahtanut, kyseinen alue jatkaa kipuaan.

Lantio ja pakarat – kehon voimanpesä

Tulemme alueelle, joka on kehon liikkeen moottori. Lantio on keskipisteemme – se on paikka, jossa alhaalta tulevat voimat ja ylhäältä tuleva paino kohtaavat. Kun pakarat ovat lepotilassa, alaselän on tehtävä työtä, johon se ei ole tarkoitettu. Alaselkäkipusi on usein vain huuto – ”Missä on pakarani tuki?!” Lantio on painopisteemme – jos se on kallistunut epätasaisen jalkojen asennon vuoksi tai lonkat ovat lukittuina, koko ylävartalon on kompensoitava tätä. Pakaroiden tulisi pitää lantio suorana ja suojata alaselkää, mutta se on usein ketjumme heikoin lenkki.

Kehon keskiosa – kehoa yhdistävä silta

Siirrymme ylöspäin alueelle, joka yhdistää ylä- ja alavartalomme yhdeksi kokonaisuudeksi. Tässä kohtaamme trukkivaikutuksen. Tämä keveys alkaa pohjasta, mutta sen todellinen nostovoima toteutuu vatsa- ja selkälihasten yhteistyön kautta. Kliinisesti keskivartalo on kehon kriittisin osa. Vaikka rintakehää tukevat kylkiluut ja alavartaloa lantiovyö, selkäranka on ainoa luinen tuki keskivartalossa.

Tämä tarkoittaa, että kaiken jaloista ylävartaloon (ja päinvastoin) siirtyvän kuorman on kuljettava tämän ”pehmeän” alueen kautta. Jotta selkäranka pysyisi suojattuna, keskivartalon lihasten on oltava toiminnallisesti vahvoja. Ne ovat biologisia ”vetäjiä”, jotka luovat sisäistä painetta ja vakautta. Kun keskivartalo on heikko, liike-ketju katkeaa, selkäranka saa epätasaisen kuormituksen ja seurauksena on krooninen selkäkipu.

Ja tässä piilee suuri salaisuus – hengityksesi. Se ei ole vain ”ilman pumppaamista”, vaan hydraulinen tuki selällesi. Kun emme uskalla hengittää sisään ja pidämme vatsaamme sisäänpäin tottumuksesta, keskivartalomme lukkiutuu ja menetämme luonnollisen suojakerroksen.

Olkavyö, ranne ja leuka – viimeinen puolustuslinjamme.

Sarjassamme siirrymme myös niille alueille, jotka näyttävät olevan kaukana selkäkivusta.

• Puhumme lapaluusta olkapään näkymättömänä perustana. Suurin osa väestöstä pitää hartioitaan ylhäällä, ei lepää niitä selällään. Lapaluu on olkapään perusta. Kun lapaluu ei ole paikallaan eikä liiku vapaasti, kehossa syntyy outo sotku.
  Suuret lihakset, joiden pitäisi tehdä työ, kytkeytyvät pois päältä ja pienet avustajat alkavat kuormittaa itseään työllä, jota varten niitä ei ole tarkoitettu. Seurauksena on, että nämä pienet avustajat väsyvät ja jäykistyvät, kunnes ne toimivat kuin käsijarruna. Olkapäävyön on oltava vapaa, jotta niskalihakset voivat rentoutua ja verenkierto ja hapen virtaus aivoihin voi tapahtua esteettä.
• Katsotaanpa, miksi ranne ja kämmen ovat tärkeitä aivoterveydelle.
• Katsotaanpa, miksi ranne ja kämmen ovat aivojesi terveyden peili ja miksi ahdas ote kertoo hermostosi jännityksestä. Ja pääsemme leukaluuhun – emotionaaliseen ”roskakoriin”, johon varastoimme kaiken, mitä emme uskalla sanoa ääneen. Eteenpäin suuntautunut pään asento – yritys tasapainottaa alhaalta tulevaa epävakautta – pakottaa takaraivolihakset epäinhimilliseen ylityöhön. Kipu säteilee suoraan ohimoille. Tämä on merkki siitä, että kehosi tarvitsee täydellistä linjausta ja vapaata energian kiertoa, ei toista kipulääkettä. Tiesitkö, että kyykistyessä hampaat ristissä voi itse asiassa vetää niskaasi?

Sidekudos – kehosi näkymätön arkkitehti

Sidekudos pitää koko tämän järjestelmän koossa. Se on kuin verkko, joka muodostaa lihaksista kokonaisuuden. Opimme pitämään tämän matriisin kosteutettuna ja joustavana, jotta et tunne oloasi kuivatuksi rusinaksi kehossasi, vaan joustavaksi ja vapaaksi olennoksi.